31.5.2006

Ei ehdi edes tänne kirjoittelemaan kun tuntuu vain pitävän kiirettä yllä...

Stressiä pukkaa jokseenkin näistä muutamista jotka epäilevät ettäkö tässä mersuja ostelen ja piilottelen autotallissa, huviksenihan minä ajelen tuolla Ooppelinromulla...

Laskeskelin että luovutusmaksuja ja bensakuluja on tullut  on tullut 27.3.06 jälkeen 1450 euroa, autolla olen ajanut sinä aikana noin 10 000 kilometriä, laittanut eläinlääkäriin 400 euroa ja sen auton korjaukseen 400 euroa... Lisäksi ruokia, leluja, luita, pantoja ja hihnoja on täytynyt hankkia vaikka lahjoituksia olen saanutkin, ostanut 200 eurolla rautakaupasta aita-ja juoksunarutarpeita.. Mitähän vielä...

Onhan tämä tällaista rahankeräysbisnestä...

Muutto edessä ihanaan rauhalliseen paikkaan Suodenniemelle melkein järven rantaan, siellä saadaan asua ainakin 10 vuotta vuokralla. Täällä koko ajan stressiä kun tietää että paikka menee myyntiin parin vuoden päästä, minne sitten. Ihanaa unohtaa sen murehtiminen ninkin pitkäksi aikaa.

Kaksi pikuista 6-viikkoista ranskanpulla-vauvaa hain Alavudelta, nyt odotellaan pari viikkoa että koirulit kasvavat vähän isommiksi ja vahvemmiksi ja sitten pääsevät uusiin koteihinsa:)

Kiitos suuri Haukulliselle, joka laittoi avustuskeräyksen pystyyn Suomi24:n koiramaisissa pulinoissa!!!!!!

Otan ilomielin vastaan ruokaa kissoille ja koirille, jyrsijöille, vanhoja pantoja, hihnoja, peittoja, kuppeja...

Rahalahjoituksia en vastaanota.

Ostaisin myös edullista, hyvää heinää kotiinkuljetettuna ja porkkanaa.

Jos jollain tiedossa vanhaa koirankoppia/koppeja ja aitaverkkoa, korkeampaa ja matalampaa(eli mitä tahansa), olen valmis ostamaan.

Kaikkea saa tarjota!

14.5.2006

Mietinpä tässä juuri että oli sitten rauhallinen viikonloppu...

Perjantaina Rosa lähti uuteen kotiin Helsinkiin,haettiin Taavi meille Helsingistä.

Lauantaina haettiin Hilma Tampereen kupeesta, Mila tuli Paiden koirapakolaisista hoitoon.

Maritta ja Kaire eksyivät meille käväisemään.

Puhelin ei ole soinut kuin noin 100 kertaa, viestejä ei ole tullut viittäkymmentä.

Kaikki nelijalkaiset ovat olleet karkailematta.

Jo voi sanoa rauhalliseksi viikonlopuksi. Äitienpäivän kunniaksi.

12.5.2006

Eilen tuli Ali-kaukkari meille, ihana nallekarhu joka ei ole niin ihana jos vieras ihminen tunkee turhan liki... Tutustuessa oikein ihana ja reipas poika.

Tänään aamulla Puotilassa Rosaa viemässä, sitten kotiin antamaan Roope matkalle uuteen kotiin Virroille. Sisko kävi vielä hakemassa iltasella ihanan Taavi-pojan Länsimäestä, siperianhuskyn ja sakemannin sekoitus.

Muutama kukkanenkin ehdittiin istuttaa pihamaalle.

Meidän Hessu-vuohi ja Iloinen Ilona-lammas ovat löytäneet toisensa, Ilona oli karkureissulla tarhasta kun lemmenliekki iski. Nyt Ilona ja Hessu kaulailevat toisiaan koko ajan, reppanat varsin rakastuneita niin että sen oikein huomaa. Ilona polvet vetelinä Hessun huomassa, Hessu sentään käyttäytyy varsin herrasmiesmäisesti... Lirputtelee Ilonalle kauniisti...Vähemmästäkin rakastuu!

Onnelliset Rakastuneet:Rakkautta ilman rajoja:)

10.5.2006

...Tai vaikka pari siskoa lisää jotka juoksevat minun lisäkseni...

Sisko lähti puolestani aamusella Turun reissulle, ajattelin ennättäväni tehdä jotain järkevää kotosalla. No tulihan sitä tehtyä, vastailtua sähköposteihin ja oltua puhelimessa... Kun mies tuli töistä kotiin lähdin hakemaan toisella autolla kania ja koiraa, Helsingistä ja Kärkölästä.

Jos olisi pitänyt itse tehdä kaikki reissut, olisi täytynyt lähteä viideltä ja kotona siinä yhdeksän maissa. Olisi jäänyt sitten kaikki muu hoidettavaksi iltaan.

Atte pääsi omaan kotiin tänään, jälleen onnellinen perhe joka sai uuden jäsenen:)

Haravointi edistyi noin neliön alalta.

9.5.2006

Nyt meilläkin kilisee, kävimme hakemassa pikkuruisen 8-viikkoisen kilipukin ja lypsykutun Ypäjältä. Jälleen oli siis vuohikuljetus toiminnassa;)

Viime ajat ovat menneet niin juostessa että tänään oli ns. lepopäivä, ei mitään varsinaista saatu aikaiseksi mutta ei aina onneksi tarvtsekkaan. Huomenna kun saa ajella taas senkin edestä, Turussa ja Janakkalassa.

Lampailta aloin keritsemään villoja, koko poppoo niin onnesta soikeana uudesta tarhasta, ovat kuin hypnoosissa kun saavat vaellella ulkosalla. Nyt kun saisi vielä vuohille ja kaneille tarhat, kaikki olisikin oikein mukavasti!

Taro on syönyt huonosti uudessa kodissaan, toivottavasti ryhtyy taas syömään. Muuten mennyt varsin mukavasti, ihanaa!

Aten vointi parantunut huomattavasti, poika ryhtyi jo varsin riehakkaaksi, pitää jopa hieman jarrutella että ei riehaannu liikaa ja saa uusia kipuja:)

8.5.2006

Tänään veivattiin eläinlääkärissä kahteen otteeseen, ensin Hessu-vuohi Vihtiin kun ontui takajalkaansa.

Hessu oli varsin tyytyväinen kun pääsi taas autoilemaan, tuli Vihdin keskustakin tutuksi.

Onneksi ei ollut varsinaista vikaa, tainnut vain venäyttää ja se siinä. Sai kipupiikin ja oli koko päivän varsin omissa maailmoissaan:)

Sen jälkeen lauantaina Teholta tullut Atte-reppana lääkärille, poika oli tulostaan saakka jollain lailla kipeä, itki aina kun nousi makuulta ylös. Atte tuli Rositan kanssa meille kotihoitoon Rekkurescuelta.

Otettiin röngtenkuvat ja mitään varsinaista ei löytynyt, vikaa oli niskassa. Siellä jokin vanha arpikudos nahan alla joka aiheutti kipuja. Atelle annettiin kipulääkkeet matkaan ja nyt seuraillaan tilannetta.

Tässä kaiken välissä ja jälkeen lapioitiin sitten taas hevonpaskaa(eikö se koskaan lopu...), illalla rakenneltiin lampaille iso aitaus pihalle jossa pääsevät nauttimaan raittiista ilmasta:)

5.5.2006

Montako eläintä mahtuu Ooppeliin?

Jos ihan tarkkaan pakataan, kolme kania, yksi cokkeri, yksi saksanpaimenkoira-collie sekä iso vuohi jättisarvilla:)

***********************

Lähdin sitten keskiviikko-aamuna kello viisi ajelemaan ensin Savitaipaleelle jossa Kiia sai uuden kodin, sieltä suunnistin Sadulle Kerkkoonkoskelle hakemaan pupuja ja viemään Nelliä.

Matka sujui varsin rattoisasti Blacky matkakumppanina, hartiasärkyä lukuunottamatta kun poikareppana ei osaa seistä, ei istua vaan väkisin kapusi aina olkapäilleni nukkumaan.

Illalla tuuletin jo hyvässä aikataulussa oloa, kello seitsemän ja Haapajärvi häämötti josta Hessu-pukin kyytiinotto.

Maritta soitti ja nyt, vahingosta viisastuneena pysäköin autoni kuuliaisesti levähdysalueelle. Siinä tyhjäkäynnissä ollessa punainen kiitäjä sitten simmahti. Eikä sitten käyntiin millään.

Sehän nyt olisikin mennyt liian hyvin jos olisin sen vaivaiset 50 kilometria vielä perille päässyt.

Soitin Birgitalle, Hessun omistajalle, kerrankin oli hyvää tuuria mukana ja hänen miehensä sattui ymmärtävän autojen päälle suhteellisen hyvin.

Lopputuloksena oli että jakopäänhihnahan sieltä oli pimahtanut. Uskomatonta mutta totta, tämä ihana myytinmurtajamies sai viriteltyä hihnan niin että pääsin vielä ajamaan Sieviin!

Vain pohjanmaalta löytyy näin avuliasta kansaa, jotka jaksavat pakertaa vielä pitkän työmatkan jälkeen jonkun autonromun kimpussa jotta matka jatkuisi, kiitos siitä!

******************************

Sievissä sitten "lomailtiin" perjantaihin saakka, mitään en varsinaisesti ennättänyt oikeastaan tehdä kuin korjauttaa auton, puhua puhelimessa ja yleensäkin juosta paikasta toiseen.. Käytiin myös Blackyn kanssa haastattelussa paikallislehti Sieviläisen toimituksessa;)

*******************************

Sievin moni tuntee Sievin Jalkineen kengistä, eikä sitten oikeastaan mistään muusta. Tämä pikkuinen kunta on kuitenkin synnyinpaikkani, jossa majailee koko sukuni. Paikka jossa on aina niin mukavaa käydä mutta toisaalta aina niin hauskaa lähteä poiskin.

Voisin kyllä kuvitella varsin hyvin asuvani Sievissä, jos saisin vuokrattua sieltä jostain korvesta maatalon ja vielä halvalla. Paikka on kuitenkin varsin mukava, ihmiset ovat mukavia ja ympäristö ihan mukiinmenevä:)

***************************************

Mitä Sievissä harrastetaan? Voisin kertoa varsin hyvänä sen, kun eräät nimeltämainitsemattomat sukulaiseni ja heidän ystävänsä viettivät torstai-iltaa "rundilla" keskustassa:

Ensimmäisenä käytiin esittelemässä vielä tietämättömille ystäville autoni joka seisoi korjaamon pihassa. Sen jälkeen matka suuntasikin paikalliselle abc-asemalle, jossa ihmeteltiin vasta tullutta kolikoilla toimivaa autoimuria. Siitä ei matka enää ollutkaan pitkä seuraavalle etapille, Teho Filterin asfalttipihalle tutkimaan komeita kiihdytysjälkiä jotka joku paikallinen hurjapää oli saanut aikaiseksi. Siinähän se sitten jo tulikin.

Kun sitten seuraava kaveri hyppäsi kyytiin, kierros voitiinkin aloittaa jo alusta.

Täytyy vain sanoa että oli aikamoinen onnenpotku näille nimeltämainitsemattomille sukulaisilleni ja heidän ystävilleen että minun autoni seisoi todella siellä korjaamon pihalla, muuten kierros olisikin jäänyt varsin lyhyeksi. Mutta mikäpä siinä, hyvinhän se noinkin torstai-ilta voi hurahtaa ihan huomaamatta pikkutunneille!

Lisään myös että en itse ollut mukana tällä edelläkerrotulla nähtävyyskierroksella, sana vain leviää kovin vauhdikkaasti.

Eräs nimeltämainitsemattoman sukulaiseni avomies kommentoi ajaessani hänen työpaikkansa ohi sukulaiselleni tekstiviestillä " Tästä ajoi ohi marisätkää poltteleva hippi autolla joka täynnä iskulauseita, mahtaneeko olla rakas sukulaisesi..." Joop...Eräs kamelisauhuke on ollut paheeni viimeiset 10 vuotta, enkä ole eroon päässyt, olen siitä varsin pahoillani...

***************************************

Lähdettiin sitten perjantaina iltasella ajelemaan takaisin Vihtiin, sisko kyytiin ilmaiseksi kotiorjaksi. Haimme Hessu-pukin Haapajärveltä kyytiin, sitä ihmettä kuinka tämä jättisarvekas mahtuu hatcback-ooppeliin olikin todistamassa aikamoinen poppoo väkeä.

Haluaisinpa tietää millaista vedonlyöntiä käytiin siitä, kuinka monta ikkunaa matkalla rikkoutuu, kestääkö verkkoviritelmäni etupenkkien takana vaiko ei ja kuinka monen kymmenen kilometrin päästä soitan hakemaan Hessun pois;)

Kerroin taisi jäädä suureksi, Hessu käyttäytyi kuin herrasmies, lirputteli meille etupenkkiläisille, rouskutteli heiniä ja näkkileipää ja ihaili maisemia tyytyväisenä loikoillen...!

Ajoimme vielä Kerkonkosken kautta ja haimme Nellin takaisin kyytiimme.

Siinä yön tunneilla ajellessa tulee monenlaista mieleen, varsinkin kun kaksi  sisarusta pääsee pohtimaan syntyjä syviä. Taisi olla useamman sadan kilometrin pohtimisenaihe, mitä se on kun kuttu synnyttää?

Jos homma toimii niin että lammas karitsoi karitsan, lehmä vasikoi vasikan, hirvi vasoo vasan ja sitä rataa, eikös kuttu sitten kilisöi kilin...?

:)))))))))))))))

Väsyneenä tulee siis varsin kaikenlaisia hulluja ajatuksia mieleen...

Kotona kahden jälkeen, nukkumaan kolmen aikoihin, uni tuli suhteellisen nopeasti...

Mukava reissu oli, pian uusiksi kun aika antaa myöten:)

2.5.2006

Huomenna sitten lähtö pohjanmaalle koiraporukan kanssa. Vien mennessäni Kiian uuteen kotiin hevostilalle Savitaipaleelle, sieltä suunnistan Rautalammille Sadun luo jonne jää hoitoon Nelli.

Nappaan mukaani muutaman pupun, ajelen Haapajärvelle ja haen vuohen ja sieltä sitten synnyinpaikkakunnalle Sieviin jossa toivon mukaan saan jonnekkin pääni kallistaa:)

ONNEKSI rakas mieheni vaihtoi tänään kesätenkaat ja sain poppikoneen autoon, matka sujuu rattoisammin!

Toivon että Turri ei ryhdy synnyttelemään sillä aikaa, on täällä kuitenkin mieheni joka osaa hoitaa homman jos apua tarvitsee.

Jos joku sattuu vastaan joka tunnistaa punaisen kiitäjäni, vilkautelkaa valoja:)

1.5.2006

Tänään oli yksi surullisimmista päivistä koskaan. Luovutin ihanan Ritan uuteen kotiin.

Rita oli 5kk kun tuli meille, arka tyttö joka ei ymmärtänyt kehuista mitään. Meillä siitä kehkeytyi reipas ja iloinen, rakastava koiratyttö, joka jaksoi temmeltää muiden mukana.

Tytön olisin kovin halunnut pitää omana koiranamme, mutta Ritalla meni aina vatsa sekaisin kun tuli uusi koira. Tyttö oli myös varsin alistuva, selvästi kärsi siitä kun muut koirat sitä pompottivat.

Lähdimme viemään tyttöä yhdessä mieheni kanssa Turkuun uuteen kotiin, koko matkan Rita istui kyljessä kiinni ja nuoli käsiäni. En voinut mennä luovuttamaan tyttöä, mieheni vei Ritan kotiinsa ja minä itkin autossa.

Rita sai kuitenkin mitä parhaimman kodin jossa saa paljon huomiota osakseen, harrastaa agilityä ja lenkkeillä paljon. Se lohduttaa, mutta silti suren...Kenestäkään koirasta luopuminen ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa...

30.4.2006

Eilen meille tuli ihana malinoisbelggarityttö Donna, sekä hänen kanssaan koko elämänsä viettänyt Rosa. Donnaa menin hakemaan, mutta nappasin Rosankin mukaan, oli menossa muten lopetettavaksi. Ihana, kiltti ja kaunis tyttö, liian hyvä piikille.

Samalla reissulla yksi pupunen lähti Järvenpäähän.

Ja pihan haravointia jälleen, sitä kun tuntuu riittävän...

Illalla hain satamasta Rekkujen koiran Turrin, tyttö tuli meille mammalomalle, synnyttänee tässä ihan piakkoin.

Turri oli varsinainen Turri, oikea takkupallo kuten kuvasta näkyy:

Tänään sitten muutaman tunnin kauneudenhoitotuokion jälken Turrista tuli Rinsessa, takkujen alta paljastui varsin suloinen koira, tässä siis sama neiti nyt:

Pieni siistiminen tekee terää:)

Koiramobiili myös lopulta puunattu ja teipattu, kuvia siitä linkeissä olevassa Pelasta Piikiltä-Galleriassa!

Hieno auto ottaen huomioon että maksoi 160 euroa, työtunteja siihen että vaaleanpunaisesta haalistuneesta tuli kirkkaanpunainen, ei lasketa...

Lajsa-koira tuli myös tänään kotihoitoon, reppana vielä varsin arka uudessa paikassa, Lajsan kanssa tutustutaan vasta huomenissa paremmin...

28.4.2006

Hain meille Taron ja Nellin Kärkölästä hoitoon, Taro on upea jätticolliepoika! Nelli lähtee hoitoon Sadun sijaiskotiin, omistaja haluaisi takaisin ehkä jossain vaiheessa jos mahdollisuus.

Puhelin soi koko päivän aamusta iltaan, uskomatonta että siinä jossain välissä ehdin vielä haravoida, trimmata Taron, puunata autoa, tilata teippauksia, juosta miljoona asiaa...

Oikein saa olla nelosvaihe päällä että ehtii joka paikkaan...

26.4.2006

Lähdettiinkin isojen poikien kanssa ajelulle,Roki,Roni ja Ozzy kyytiin ja Turkuun. Ozzy jäi uuteen kotiin ensin, Roki seuraavaksi ja Roni, joka oli matkaseuralaisena kävi vielä tullessa moikkaamassa entistä perhettään ennen kuin huomenna suunta käy kohti Saarijärveä.

Pitkä päivä jälleen, tapani mukaan eksyilin Turkuses sitten tosi tehokkaasti. Sehän tietysti kuuluu asiaan...

Piha edelleen haravoimatta ja auto pitäisi vahata.. Mutta ehtiihän sitä, kohtahan se taas on syksy eikä se vaha niin kauan pysy...

25.4.2006

Eilinen meni ajelulla Tampereella, kävimme hakemassa Rommi-koiran meille kotihoitoon.

Tänään sai Jemina uuden kodin Hankasalmelta, viimeinen kolmesta vauvasta siis lähti... Jäi sentään vielä Kiia hoidettavaksi.

Dina lähti myös uuteen kotiin Vantaalle illalla.

Päivä mennyt nettisivujen muokkaushommissa, tai enhän minä mitään ole tehnyt vaan Anu ystävällisesti kehitellyt systeemiä joka nyt varsin toimiva:) Kiitos taas ajasta ja vaivannäöstä:)

Valmistaudun jo henkisesti huomiseen reissuun Turkuun Rokin ja Ozzyn kanssa...

No nih, näyttää siltä että oikeasti en olisi tehnyt yhtikäs mitään, silti koko päivän ollut niin kiire etten ole autoa ennättänyt pestä vaikka olisi pitänyt... Pihan haravointikin kesken, ja siivoaminen jäi osittain... Joku on antanut minulle vain kahdentoista tunnin kellon?

UUDET ELÄIMET KOHDASSA TAMMIKUU!!!!!!!!

(KLIKKAA OIKEALLA OLEVAA KUUKAUSILISTAA TAMMIKUUN KOHDALTA!)

23.4.2006

Ihana aamu jälleen (huomaatte varmaan että olen varsin aamu-ihminen, niissä nyt vain on aina jotain ihanaa!Paitsi ei keskitalvella,mrrr...), sallin itselleni pitkät aamu-unet, noustiin vasta seitsemältä ylös kun Rita kaivautui kainaloon ja alkoi nuolla kasvoja pikku vinkkinä että pissalle olisi päästävä...

Kevät tulee kohinalla, täällä meilläkin kun oli enemmän lunta pahimpaan aikaan kuin lapissa on nyt alkanut kinokset katoamaan.

Koirien kanssa lenkille viidessä jaksossa., ensin hätäisimmät, Rita, Pluto ja Papu samalla kun heppojen, vuohien lampaiden ja kanien aamuruuat ja pollet ulos.Sitten Dina, Tilda vaikka onkin ulkona seuraavaksi, isot pojat eli Ozzy,Roki ja Roni sitten juoksemaan ja viimeisenä Kiia ja Jemina...Ai niin ja Eppu...Joka nukkui jälleen yhteentoista ja könysi sitten portaiden viereen asioille ja takaisin maate...

Siinä vierähtää äkkiä aika puoleenpäivään,illalla onkin sitten sama rumba mutta toisinpäin.

Ozzyn kannus parantunut todella hyvin, ei onneksi saanut mitään tulehduksia.

Ei tulleita tai menneitä:)

22.4.2006

Kävin hakemassa tänään satamasta meille kotihoitoon Dinan ja Kiian.

Ensimmäistä kertaa olin katsomassa sitä touhua, kun sataman kohtauspisteessä uudet omistajat tapaavat ensimmäistä kertaa Tallinnan koiratarhalla odottaneet uudet perheenjäsenensä.

Kuinka ihanaa katsella ihmisiä jotka odottavat jännityksestä sydän pamppaillen millaisia tulokkaat ovat. Jokaisen lapsen kohdalla kohtaamiset olivat varsin riemukkaita, koiria ja ihmisiä onnesta pakahtumaisillaan!

Onneksi en tätä onnea joutunut ihan vain sivusta seuraamaan, vaan sain mukaani "lainaksi" kaksi rakastettavaa...

Dina osoittautui uskomattoman upean näköiseksi ja upean luontoiseksi saksanpaimenkoiraneidiksi, jota ei edes sataman hälinä huolettanut. Kiia matkusti tänne Vihtiin nukkuen kuljetuskopassa, näytti vasta veijarin piirteet riittävästi levättyään:) Kiia on uskomaton energiapakkaus, joka jaksaa ja jaksaa painia Ritan ja Jeminan kanssa, riepottaa tavaroita paikasta toiseen ja olla rapsuteltavana!

20.4.2006

Missä vaiheessa kukin ihminen laittaa elämänarvonsa kohdalleen?

Joku raitistumisen myötä, toiset tulevat uskoon, avioeron kohdatessa, sairastuessa...

Kaikki eivät koskaan elämässään tule ehkä tilanteeseen jossa joutuu miettimään mikä on todellakin oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Minä olen ollut onnekas.

Tässä iässä olen ennättänyt tehdä kaksi ihanaa lasta joille saa jo nyt möykätä siitä että musiikki-tv pienemmälle, olen mennyt naimisiin, elänyt elämää alkoholisoituneen ihmisen kanssa. Olen eronnut, kokenut millaista on olla kahden pienen lapsen yksinhuoltaja.

Olen rakastunut oikeasti, löytänyt sielunkumppanini, mennyt jälleen naimisiin, onnellisesti. Olen ollut viisi vuotta elämässäni yksityisyrittäjä 7 pv viikossa. Olen sairastunut vakavasti jonka vuoksi olin kuolla. Olen sairastunut vähemmän vakavasti ja selvinnyt. Olen kokenut läheisten ongelmat, surut ja murheet kuin omani ja koettanut olla avuksi parhaani mukaan. Olen kuitenkin aina jotenkin selvinnyt niin hyvästä kuin pahastakin., vaikka välillä on tehnyt tiukkaa.

Kaiken tämän jälkeen koen kokeneeni enemmän kuin moni ikäiseni. Tämä on opettanut lopulta laittamaan asiat siihen järjestykseen kuin ne kuuluvat olla.

Tällä hetkellä tärkeimmät asiat elämässäni ovat ihanat lapseni, aviomieheni joiden vuoksi olisin valmis hakemaan kuun taivaalta, eläimet ja niiden hyvinvointi.

Nämä kaikki asiat ovat sellaisia ettei niitä voi millään rahasummalla ostaa.

Olen valmis kitistämään kukkaronnyörejä sen vuoksi että minulla on tämä kaikki jonka vuoksi on syytä elää ja olla olemassa. Sellaista summaa rahaa minulle ei kukaan voisi tarjota että näistä rakkaimmistani luopuisin.

Mikä voi olla parempaa kuin herätä aamulla koirien hellään kasvojen nuolemiseen, lähteä lenkille pelloille tai metsään ja katsoa kuinka onnellisina ne kirmaavat. Kun saan rapsuteltua lampaat, vuohet kissat ja kanit,harjattua hevoset ja ruokittua koko porukan.

Lapsien kanssa ulkoilu ja yhdessä eläinten hoitaminen, ajoreissut rakkaan mieheni kanssa haku ja vientimatkoilla.

Kaikesta on vain niin vaikea luopua.Koko päivän olen surrut sitä kun ei enää ole Justus-väkkärä pyörimässä jaloissa.Kun ihana Väiski lähti. Kun tiedän Rokin ja Ronin menevän ensi viikolla uusiin koteihin... Kuitenkin TIEDÄN että kaikkia en voi pitää, ja koetan tyytyä siihen lohduttavaan ajatukseen että uusísta kodeista pidetään ahkerasti yhteyttä, saan näin kuulua "lapsieni" elämään....

Lainaten erästä osuvaa slogania...:

Good stays...Bad goes...

20.4.2006

Seuraavan tekstin lainasin luvan kanssa ihanalta ihmiseltä, joka on otettu silmätikuksi minun vuokseni.

Olen surullinen, en olisi koskaan uskonut että julkisesti ruoditaan hänen ihanaa, tunteella ja rehellisesti kirjoitettua päiväkirjaansa.

Uskon 100% tehneeni oikean päätöksen kun annoin sinulle ihanan mummomme hoiviisi, en epäile hetkeäkään ettetkö hänestä huolehtisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Uskomattoman upeaa tekstiä, jota jokaisen kannattaa pohtia:

Vai ei mielenterveysongelmaiselle saisi myydä koiraa? Hassua, sillä Suomessa valtaosa ihmisistä kärsii jonkin asteisista mielenterveysongelmista. Oletteko tosissanne sitä mieltä, että mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ei saisi pitää koiraa? Pitäisikö teidän mielestänne kaikkien mielenterveysongelmaisten nyt luopua koiristaan? Siinähän sitä pelastettavaa sitten olisikin. Entä lapset? Saako mielenterveysongelmaisella olla lapsia? Jos ei koiriakaan, niin miten ihmeessä lapsia?! Silti useat tuhannet mielenterveysongelmaiset ovat kasvattaneet lapsistaan ns. "kunnon kansalaisia". Tehkää toki aloite eduskuntaan, jos olette valmiita seisomaan noiden rasististen sanojenne takana. Kielletään mielenterveysongelmaisilta lemmikkien pito ja sterilisoidaan jokainen, etteivät he voi saada lapsia! Siinähän vanhan kunnon A. Hitlerin ajatukset kukassaan; jalostetaan ihmisistä parempia.

Entäpä sitten alkoholistit? Miksi alkoholisti saisi pitää koiraa, saatikka lasta?! Entäpä huumeiden käyttäjä? Voi ei! Tahi lääkeaddikti, tahi peliaddikti! Entäpä, saavatko vammaiset pitää lemmikkejä? Entä vanhukset? Mitäs jos, vanhus ei jaksakaan lähteä joka päivä lenkille koiran kanssa? Pitäisikö kaikilta vanhuksilta kieltää lemmikki? Tai MS-potilaat? Invalidit?

Olen pahoillani siitä roskasta jota olet saanut niskaasi, se lohduttaa kuitenkin että kyseessä on vain ihan muutama ihminen jotka tämän jyrkän kantansa ovat esittäneet.

SINÄ tiedät täysin totuuden,MINÄ tiedän täysin totuuden ja sen vain täytyy riittää...Jos joku haluaa vääntää asiaa, sille ei voi mitään.

Maailma on täynnä suvaitsemattomia ihmisiä, ja sen kanssa meidän vain täytyy elää.

Toivon vain näiden loanheittäjien vielä joku päivä lukevansa mitä ovat kirjoittaneet, ja häpeävänsä sitä kuinka lapsellisia he ovatkaan.

Ollaan vahvoja, tee työtäsi innolla ja tunteella kuten tähänkin saakka, meidän ei sovi lannistua pahoista puheista.

Pidetään yhteyttä ja rakastetaan tärkeimpiämme, eläimiä.

********************************************

Jasmin lähti uuteen kotiin JOUTSENOON collien kaveriksi, Justus  pääsi metsänmaiden lähelle Helsinkiin. Väiski kissa samalla kyydillä Vantaalle.

Alma-neiti ihanainen tuli meille.

19.4.2006

Jälleen päivä jolloin saa olla suhteellisen rauhassa.

Meillä käsite "rauhassa" on kyllä aika häilyvä...Se ei tarkoita kirjan lukemista mukavasti sohvan nurkassa, vaan päivää jolloin ei tarvitse vain kotoa lähteä minnekkään... Riehutaan koirien kanssa ulkona, ratsastetaan, halitaan pupuja, lampaita ja kilejä, hellitään kissoja...

Koiria on jonossa monta meille tulossa, mutta joudun odottelemaan että saan tilaa jotta kaikilla on hyvä olla.

Justus lähtee huomenna uuteen kotiin, sitten on jälleen yksi paikka vapaana.

Puhelimessa on mennyt useita tunteja,huomenna tullaan katsomaan Lappeenrannasta tyttöpentuja, Jeminaa ja Jasminia. Saa nähdä löytyykö sieltä taas toiselle hyvä koti.

18.4.2006

Jasperi-pentu sai tänään kodin Haarajoelta.

Poika oli oikein reippaasti menossa uuteen kotiin, heti kun pääsi sisarien huomasta pois Jasperista kehkeytyi reipas ja mahtava:)

Tytöt jäivät kahdestaan, mukava leikki on roiskia veden kanssa pesuhuoneessa, varsinkin Jeminasta se on oikein kivaa.

Kovin ovat neiditkin rohkeammiksi tulleet, uskalletaan juoksennella jo perässä eikä vain nyhjötetä nurkassa koko ajan ja juosta karkuun.

Tähän perin rauhalliseen päivään on sisältynyt paljon ulkoilua koirien kanssa, tallin perusteellista siivousta, karkailevien kanien metsästystä ja pihan siistimistä...Lumet ovat sulaneet vauhdilla, onneksi piha pysynyt suht kuivana eivätkä koirat ole ihan äärimmäisen rapaisia.

Rokia on kyselty paljon, mutta sitä oikeaa ei ole vielä tullut vastaan. Toivoisin Rokin saavan ihanan kodin jossa jaksetaan rakastaa hellyydenkipeää isoa koiraa, sellainen varmasti tulee löytymään.

Illan olin pitkästä aikaa suhteellisen rauhassa, katsoin jopa tunnin verran telkkaria jota en ole tehnyt moneen viikkoon... Näissä eläinlapsissani on riittävästi draamaa, toimintaa, kauhua ja rakkautta etten ole kaipaillut sitä enää muualta.